Verbit

Tyypillinen verbi ilmaisee toiminnan esiintymistä tai sen loppumista (juosta, pysähtyä), suhdetta (omistaa, menettää) tai tilaa (seistä, sulaa). LFN:ssä verbit eivät muuta muotoaan ilmentäessään sellaisia asioita kuin aikamuodot tai tapaluokat. Sen sijaan käytetään adverbejä – erityisesti kolmea ns. etuverbiä ia, va ja ta. Mikä hyvänsä verbi voidaan tulkita ilman muutosta substantiiviksi.

Aikamuodot

Tuleva aika merkitään etuverbillä va (jonka alkuperä on ranskan kielessä). Mennyt aika - sisältäen myös perfektin ja pluskvamperfektin - ilmaistaan etuverbillä ia. Se on adoptoitu kieleemme kreolikielestä nimeltä chavacano. Nämä etuverbit ovat siitä erikoisia adverbejä, että ne edeltävät verbiä. Tavallisinta aikamuotoa, preesensiä, ei merkitä millään erityisellä tavalla:

• Me canta. – Laulan (nyt / yleensä).
• Me va canta. – Laulan (myöhemmin / Aion laulaa).
• Me ia canta. – Lauloin / Olen laulanut / Olin laulanut.

Tarinat kertovat usein tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä (tai kuvitellussa menneisyydessä); usein tapahtuma-ajalla ei ole merkitystä. Tällaisissa tapauksissa etuverbi “ia” voidaan usein jättää pois.

LFN:n verbimuodot eivät erottele toisistaan perfektistä ja imperfektistä aspektia. Aikajärjestystä voidaan helposti selventää merkitsemällä aikaisemmin tapahtuneen yhteyteen ja (“jo”):

• Cuando tu ia encontra nos, nos ia come ja. – Kun kohtasit meidät, olimme jo syöneet.
• Si tu reveni doman, me va fini ja la labora. – Jos tulet takaisin huomenna, olen silloin tehnyt työn loppuun.
• Sempre cuando me ateni la fini de un capitol, me oblida ja la titulo. – Aina, kun olen päässyt kappaleen loppuun, olen jo unohtanut otsikon.

Aikajärjestyksen selventämiseksi on muitakin keinoja:

• Me ia come ante aora. – Olen juuri syönyt.
• Me ia come plu temprana. – Söin (jo) aikaisemmin.
• Me ia fini come. – Söin valmiiksi.
• Me va come pronto. – Syön pian.
• Me comensa come. – Alan syömään (/alan syödä).
• Me va come pos acel. – Syön sitten.
• Me va come plu tarda. – Syön myöhemmin.
• Me ia abitua come en la note. – Minulle tuli tavaksi syödä yöllä.
• Me ia come abitual en la note. – Minulla oli tapana syödä yöllä.

LFN:ssä on valinnainen “epäreaalisuutta” osoittava partikkeli ta (haitilaista alkuperää) , jota voi käyttää ilmaisemaan jotakin, joka ei ole reaalista tai joka on epäiltävää tai jotakin, joka voisi olla totta tai on toivottavaa. Lause, jossa esiintyy ta, viittaa “vaihtoehtoiseen todellisuuteen”. Virkkeissä, joissa esiintyy si (“jos”), ta voidaan lisätä päälauseeseen, mutta saatetaan jättää joskus pois siitä lauseesta, jossa “si” on. Se voi viitata tulevaisuuteen, joka on vähemmän varmaa kuin se, joka liittyy sanaan va. Ta voi myös ilmaista kohteliasta pyyntöä. Sitä voidaan käyttää monissa tilanteissa, joissa monet kielet käyttäisivät subjunktia tai konditionaalia:

• Si me ta rena la mundo, cada dia ta es la dia prima de primavera. – Jos minä hallitsisin maailmaa, jokainen päivä olisi kevään ensimmäinen.
• Si lo no esiste, on ta debe inventa lo. – Jos sitä ei olisi, se pitäisi keksiä.
• Si tu canta, me va escuta. – Jos laulat, minä kuuntelen.
• Si tu va canta, me va escuta. – Jos laulat, minä kuuntelen.
• Si tu canta, me ta escuta. – Jospa sinä laulat, niin minä kuuntelisin.
• Si tu ta canta, me ta escuta. – Jos laulaisit, niin kuuntelisin.
• Me duta ce tu ta dise acel. – Epäilen, sanoisitko sen.
• Tu ta dona la sal, per favore? – Antaisitko suolan, ole hyvä?

Yleensä vain yhtä sanoista va, ia ja ta on syytä käyttää saman verbin edessä. Eräs poikkeus on ia ta, jolla on sama merkitys kuin menneen ajan konditionaalilla romaanisissa kielissä ja ilmaisulla “would have” englannissa. Esimerkkinä on Richard Nixonin hauska kommentti:

• Me ia ta es un bon pape. – Minä olisin ollut hyvä paavi.

Toisin kuin esimerkiksi suomen kielessä, LFN säilyttää epäsuorassa kysymyksessä sen aikamuodon, joka oli varsinaisessa kysymyksessä:

• El ia dise ce la sala es fria. = El ia dise: “Oji, la sala es fria.” – Hän sanoi, että huone oli kylmä. = Hän sanoi: “Huone on kylmä tänään”.
• El ia demanda esce la sala es fria. = El ia demanda: “Esce la sala es fria?” – Hän kysyi, oliko huone kylmä. = Hän kysyi: “Onko huone kylmä?”
• El ia pensa ce la sala ia es fria. = El ia pensa: “Ier, la sala ia es fria.” – Hän ajatteli, että huone oli ollut kylmä. = Hän ajatteli: “Huone oli kylmä eilen”.

Imperativi

Verbin imperatiivia eli käskymuotoa ei merkitä millään tunnuksella. Se eroaa preesensistä sillä, että subjekti jää pois. Subjekti olisi yleensä tu tai vos, s.o. henkilö, jota puhutellaan. Jos subjekti mainitaan, niin käytetään usein ta tai ta ce:

• Para! – Seis!
• Pardona me. – Anteeksi.
• Toca la tecla de spasio per continua. – Paina välilyöntinäppäintä jatkaaksesi.
• Vade a via, per favore! – Mene pois, ole hyvä!
• Ta ce tua rena veni! – Tulkoon valtakuntasi!
• Ta ce nos dansa! – Tanssitaan!

Negaatio

Verbin merkitys kielletään käyttämällä adverbiä no Tämä edeltää sekä itse verbiä että etuverbejä va, ia ja ta:

• Me no labora oji, e me no va labora doman. – En tee tänään työtä enkä työskentele huomennakaan.
• El no ia pensa ce algun es asi. – Hän ei ajatellut, että täällä olisi ketään.
• No traversa la strada sin regarda. – Älä ylitä katua katsomatta.

Partisiipit

Partisiippi on verbin sellainen muoto, jota käytetään adjektiivina tai adverbinä. Verbistä tulee aktiivin partisiippi liitteellä -nte ja passiivin partisiippi liitteellä -da. Nämä vastaavat adjektiiveja kuten suomessa esim. “anova” ja “anottu”, ja niitä voidaan käyttää adverbeinä kuten “anovasti” ja “anotusti”. Kuten muitakin adjektiivejä, niitä voidaan käyttää myös substantiivien tapaan. LFN:ssä aktiivin partisiippi viittaa yleensä menossa olevaan aikaan ja passiivin partisiippi menneeseen aikaan.:

• Un ruido asustante ia veni de la armario. – Pelottava melu tuli astiakaapista. (adjektiivi)
• La om creante scultas es amirable. – Veistoksia luova mies on ihailtava. (adjektiivi; = mies, joka luo veistoksia)
• El ia sta tremante en la porta. – Nainen seisoi vapisten ovella. (adverbi)
• Nos ia colie tota de la composantes. – Olemme keränneet kaikki komponentit. (substantiivi)
• Per favore, no senta sur la seja rompeda. – Ole hyvä, älä istu särkyneeseen tuoliin. (adjektiivi, kirjaimellisesti: särjettyyn)
• El ia leje xocada la reporta. – Hän luki raportin järkyttyneenä. (adverbi)
• Sua novela va es un bonvendeda. – Hänen romaanistaan tulee bestseller. (substantiivi)

Aktiivin partisiipilla voi olla objekti, ja sitä voi käyttää verbin es komplementtina:

• Me es lenta asorbente la informa. – Omaksun juuri hitaasti tuota tietoa.
• Me no ia disturba tu, car tu ia es laborante. – En häirinnyt sinua, koska olit työskentelemässä.

Partisiippirakenne on usein turha, jos on muita tapoja ilmaista sama asia:

• Me asorbe lenta la informa. – Omaksun hitaasti tuota tietoa.
• Vade a via, me labora. – Mene pois, minä teen työtä.
• Me continua come. – Jatkan syömistä.
• Me come continuante. – Syön jatkuvasti.
• Me come tra la dia intera. – Syön läpi koko päivän.

Passiivin partisiippia voi käyttää verbien es ja deveni komplementtina muodostaen näin verbin passiivimuodon. Agentti ilmaistaan tällöin preposition par avulla:

• Esta sala ia es pintida par un bufon. – Tämän huoneen on klovni maalannut.
• La sala deveni pintida. – Huonetta maalataan.
• Acel ponte ia es desiniada par un injenior famosa. – Tuon sillan on suunnitellut kuuluisa insinööri.
• Lo ia deveni conoseda ce el ia es un om perilosa. – Tuli tunnetuksi, että hän on vaarallinen mies.

Aktiivilause, jossa käytetään subjektina sanaa on tai algun voi olla tyylikäs vaihtoehto passiivilauseelle:

• On pinti la sala. – Huonetta maalataan.
• On no sabe cuanto persones teme aranias. – Ei tunneta, kuinka moni ihminen pelkää hämähäkkejä.
• Algun ia come lo. – Joku söi sen.

Verbin es aktiivin partisiippi on esente:

• Esente un bufon, el ia senta sur la seja rompeda. – Ollessaan klovnina hän istui rikkinäiseen tuoliin.

Transitiiviset verbit

Verbi on transitiivinen, jos sitä voi seurata välittömästi substantiivilauseke (objektina) ilman mitään väliin tulevaa prepositiota. Sitävastoin intransitiivisella verbillä ei ole objektia. Esimerkiksi:

• Me senta. – Istun. (intransitiivinen)
• La patatas coce. – Perunat kiehuvat. (intransitiivinen)
• El usa un computador. – Hän käyttää tietokonetta. (transitiivinen)
• Los come bananas. – He syövät banaaneja. (transitiivinen)

Transitiivisuus on LFN:ssä joustavaa. Samaa verbiä voi usein käyttää sekä transitiivisena että intransitiivisenä. Silloin transitiivisesti käytetyn verbin objekti vastaa intransitiivisen verbin subjektia:

• Me senta la enfantes. – Panen lapset istumaan. (= Aiheutan, että lapset istuvat)
• Me coce la patatas. – Keitän perunat. (= Aiheutan että perunat kiehuvat)

Transitiiviverbin objektin voi jättää pois, jos se on ilmeinen:

• El canta un melodia. – Hän laulaa sävelmää. > El canta. – Hän laulaa. (= El canta alga cosa)

Jos lauseen objekti on sama kuin sen subjekti, niin objektina käytetään tarvittaessa refleksiivistä pronominia:

• Me senta me. – Istuudun. (kirj.: “Panen itseni istumaan) (= Me deveni sentante)
• La porte abri se. – Ovi avautuu (itsestään). (= La porte abri – mutta siten, ettei nähdä kenenkään avaavan sitä)

Jos halutaan korostaa verbiä käytetyn transitiivisesti, voi käyttää sanaa fa tai causa:

• Me fa ce la enfantes senta. – Panin lapset istumaan. (= Me senta la enfantes)
• Me causa ce la fango adere a mea botas. – Annoin mudan tarttua saappaisiini. (= Me adere la fango a mea botas)

Joissakin kielissä transitiiviverbin objekti voi saada komplementin (“välillisen objektin”). Esimerkiksi (engl.) “He painted the house white” ja (ruots.) “Jag gav dig ett brev”. LFN käyttää sen sijaan muita rakenteita:

• Los ia eleje el a presidente. – Hänet valittiin presidentiksi. (tulevan tilan prepositio)
• Me ia pinti la casa a blanca. – Maalasin talon valkoiseksi. (tulevan tilan prepositio)
• Me ia fa ce el es felis. – Tein hänet onnelliseksi. (substantiivilauseke)
• El ia dise ce me es stupida. – Hän sanoi minua tyhmäksi. (substantiivilauseke)

Tästä on yksi poikkeus, nimittäin verbi nomi Sen käyttöä voidaan verrata appositioon:

• La esplorores ia nomi la rio la Amazon. – Tutkimusmatkailijat antoivat joelle nimen Amazon. (= los ia dona la nom “la Amazon” a la rio)

Verbin muodollinen subjekti

Elefenissä jokaisella verbillä pitää olla subjekti, vaikka se olisi pelkkä muodollinen “paikanpitäjä. Monissa muissa kielissä on mahdollista jättää tällainen muodollinen subjekti pois. Esimerkiksi suomessa voidaan sanoa: “Sataa ja tuulee”. LFN käyttää muodollisena subjektina sanaa lo (“se”):

• Lo neva. – Sataa lunta.
• Lo va pluve. – Kohta sataa.
• Lo es tro calda en esta sala. – Tässä huoneessa on liian kuuma.
• Lo es bon – Onpa hyvää.

Toinen tilanne on se, kun semanttisena subjektina on perässä seuraava substantiivilause. Koska tällainen tulee vasta verbin jälkeen, tarvitaan eteen muodollinen subjekti lo:

• Lo pare ce tu es coreta. – Näyttää siltä, että olet oikeassa.
• Lo es importante ce me no oblida esta. – On tärkeätä, että en unohda tätä.

Samoin, verbin es kyseessä ollen, jos semanttinen subjekti on pronomini (tyypillisessti el, lo tai los), perässään relatiivilause, niin tämä subjekti voidaan siirtää lauseen loppuun ja käyttää sanaa lo muodollisena subjektina:

• Lo es me ci ama Maria. = El ci ama Maria es me. – Se olen minä, joka rakastan Mariaa. = Se, joka rakastaa Mariaa, olen minä.
• Lo es Maria ci me ama. = El ci me ama es Maria. – Mariaa minä rakastan. = Se, jota rakastan, on Maria.
• Lo es la bal blu cual me ia perde. = Lo cual me ia perde es la bal blu. = La bal blu es lo cual me ia perde. – Se, minkä menetin, on sininen pallo. = Sinisen pallon minä menetin.

On ave tarkoittaa, että jokin on olemassa tai läsnä:

• On ave un serpente en la rua. – Tiellä on käärme.
• On no ave pexes en esta lago. – Tässä järvessä ei ole kaloja.
• On ave multe persones asi oji. – Täällä on tänään paljon ihmisiä.

Verbit substantiiveinä

Elefenissä on kaksi tapaa käyttää verbiä substantiivina: infinitiivi ja verbaalinen substantiivi. Molemmissa tavoissa verbi säilyy muuttumattomassa muodossa.

Infinitiivi esittelee eräänlaisen substantiivisen sivulauseen, “infinitiivilauseen”, jonka merkitys on sama kuin sanan ce esittelemällä. Infinitiivi on kuitenkin verbi sikäli, että sitä voi määrittää adverbillä ja sitä voi seurata objekti, ja se voidaan kieltää edeltävällä sanalla no. Tärkeä huomata, ettei infinitiivi voi saada subjektia, eikä siihen voi soveltaa ajan tai tavan partikkelia (ia, ta). Nämä ymmärretään asiayhteydestä.

Yleisin infinitiivilauseen käyttötarkoitus on esiintyä toisen verbin objektina. Näiden molempien verbien subjekti on yleensä sama, mutta joskus lauseen merkitys vaatii eri subjektit, kuten alla olevassa esimerkissä proibi come:

• Me espera ariva ante tua parti. – Toivon saapuvani ennen lähtöäsi.
• Me ia gusta multe escuta oji mea musica. – Nautin suuresti musiikkini kuuntelemisesta tänään.
• On pote nunca spele coreta mea nom. – Nimeäni ei osata koskaan kirjoittaa oikein.
• El teme no velia en la matina. – Hän pelkää, ettei herää aamulla.
• La empleor proibi come sanduitxes en la ofisia. – Työnantaja kieltää syömästä voileipiä toimistossa.

Infinitiivi esiintyy myös yleisesti preposition perässä. Silloinkin sen edessä voi olla no ja perässä adverbi ja objekti:

• Me viaja per vide la mundo. – Matkustan katsomaan maailmaa.
• El ia mori pos nomi sua susedor. – Hän kuoli nimitettyään seuraajansa.
• El ia abri la noza par colpa lo forte con un martel. – Hän avasi pähkinän lyömälllä sitä voimakkaasti vasaralla.
• On no pote pasea tra la mundo sin lasa impresas de pede. – Ei voi kulkea maailman halki jättämättä jalanjälkiä.

Verbaalinen substantiivi on edellisestä poiketen yksinkertaisesti substantiivi, ja sitä edeltääkin yleensä la tai jokin määre. Tällainen substantiivi tarkoittaa joko verbiin liittyvän toiminnan tapahtumista tai sen välitöntä tulosta. Sitä voi kuvailla adjektiivilla, mutta objektia siihen ei voi liittää ilman prepositiota (usein de):

• Sua condui ia es vera xocante. – Hänen käyttäytymisensä oli todella järkyttävää.
• El ia destrui sua labora intera – Hän tuhosi koko työnsä.
• La valsa e la samba es dansas. – Valssi ja samba ovat tansseja.
• Esta va es un ajunta bela a la ragu. – Tästä tulee kaunis lisä muhennokseen.
• Me ia prepara du traduis de la testo. – Olen valmistellut tekstiin kaksi käännöstä.
• Tu ave no comprende de la problemes. – Sinulla ei ole mitään ymmärrystä näistä ongelmista
• “Elefen” es un corti de “Lingua Franca Nova”. – “Elefen” on lyhenne nimelle “Lingua Franca Nova”.
• La universo ia es estrema peti a la momento de sua crea. – Maailmankaikkeus oli äärimmäisen pieni luomishetkellään.

Sellaisella verbillä kuin ajunta (lisätä), ei synny selvää eroa sanoihin un ajunta ja un ajuntada. Selvä ero on sitävastoin sanoilla la traduida (alkuperäinen, käännettävä teksti) ja la tradui (käännös), vastaavasti un crea (luominen) ja un creada (luomus). Tämä johtuu alkuperäisten verbien merkityksestä: pääte -da viittaa aina objektiin. Verbin crea yhteydessä objekti on myös toiminnan tulos, mutta verbillä tradui, objekti ja toiminnan tulos ovat kaksi eri asiaa. Sellaisilla muutamilla verbeillä kuin dansa, joilla objekti ja toiminta ovat sama asia, me sanomme un dansa, emmekä un dansada.

Infinitiivilausetta voidaan käyttää lauseen subjektina:

• Nada es un eserse gustable. – Uiminen on hauskaa puuhaa.
• Nada en fango no es un eserse gustable. – Mudassa uiminen ei ole hauskaa puuhaa.
• Scrive la novela ia aida el a boni sua stilo. – Romaanin kirjoittaminen auttoi häntä parantamaan tyyliään.

Jos kirjoittaja käyttää kovin pitkää infinitiivilausetta, niin lukijalla on vaarana hahmottaa siinä oleva verbi käskynä siihen asti kunnes vastaan tulee lauseen pääverbi. Tämä sekaannus voidaan välttää vaihtamalla infinitiivi verbaaliseksi substantiiviksi artikkelin la tai muun määreen avulla - tai käyttämällä monikkoa:

• La nada en fango no es un eserse gustable.
• La scrive de la novela ia aida el a boni sua stilo.
• Eras es umana, pardonas es divin. – Erehtyminen (virheiden teko) on inhimillistä, anteeksi antaminen jumalallista.