Lauseet

Kuten virke, myös lause sisältää subjektin ja verbin, mutta lause on yleensä osa suurempaa kokonaisuutta, virkettä.

Jokaisessa virkkeessä on päälause. Tätä voi tarkentaa erilaisin tavoin yksi tai useampi sivulause. Jos sivulause modifioi substantiivilauseketta, sitä kutsutaan relatiivilauseeksi. Jos se modifioi verbiä tai koko päälausetta, sitä kutsutaan adverbiaalilauseeksi. Jos taas sillä on substantiivin rooli, sitä kutsutaan substantiivilauseeksi.

Lisäksi: virke voi sisältää montakin päälausetta.

Relatiivilauseet

Relatiivilause modifioi substantiivia. Se seuraa modifioitavaansa ja alkaa yleensä relatiivipronominilla ci tai cual:

• La om ci ia abita asi ia vade a New York. – Mies, joka asui täällä, on mennyt New Yorkiin.
• La poma cual ia cade de mea saco es aora noncomable. – Laukustani pudonnut omena on nyt syömäkelvoton.

Selvyyden vuoksi relatiivilause voidaan erottaa muusta virkkeestä pilkuin, erityisesti jos se on pitkä tai mutkikas:

• La poma, cual ia cade de mea saco en la fango a matina ier, es aora noncomable. – Omena, joka putosi laukustani mutaan eilisaamuna, on nyt syötäväksi kelpaamaton.

Jotkin relatiivilauseet ovat merkityksen kannalta epäoleellisia sivuhuomautuksia. Nämä erotetaan aina pilkuin:

• La can, ci ave manxas negra, ia morde la polisior. – Koira, jolla on mustia kuvioita, puri poliisia.
• Mea padre, ci ia jubila, abita en Mexico. – Minun isäni, nyt jo eläkeläinen, asuu Meksikossa.
• Esta jus, cual Ana ia fa, ave un bon sabor. – Tämä Anan tekemä mehu maistuu hyvältä

Ci ja cual voivat esiintyä relatiivilauseessa joko subjektina tai objektina. Objektit seuraavat yleensä verbiä, mutta tässä tilanteessa objektina esiintyvä “ci” tai “cual” edeltää sekä subjektia että verbiä:

• La fem ci me ama veni de Frans. – Nainen, jota rakastan, on kotoisin Ranskasta.
• La robot cual me ia construi no opera. – Rakentamani robotti ei toimi.
• Ta ce nos vade a mea casa, cual es prosima. – Mennäänpä minun kotiini, joka on lähellä.

Kun relatiivipronomini on preposition kohteena, prepositio tulee ensin:

• La fem de ci nos parla labora a mea ofisia. – Nainen, josta puhumme, työskentelee toimistossani.
• Tua libro, en cual me ia scrive sua nom, es sur la table. – Kirjasi, johon kirjoitin hänen nimensä, on pöydällä.

Kun de ci tai de cual esittelee “omistetun” substantiivin relatiivilauseessa, niin selvyyden vuoksi tämä substantiivi esitellään yleensä sanalla sua:

• Esta fem, de ci sua sposo labora en la banco, es un cocor eselente. – Tämä nainen, jonka aviomies on töissä pankissa, on erinomainen kokki.
• La fem, de ci tu conose sua sposo, labora a mea ofisia. – Nainen, jonka miehen tunnet, on töissä toimistossani.
• La fem, de ci tu ia dona la letera a sua sposo, es encantante. – Nainen, jonka miehelle annoit kirjeen, on hurmaava.
• Mea auto, de cual sua motor es rompeda, es aora dejetada. – Minun autoni, jonka moottori on rikki, on nyt romua.

Joissain kielissä relatiivilause voi modifioida koko edeltävää lausetta. LFN:ssä voi tästä syntyä epäselvyys. Siksi käytetään mieluummin sellaisia ilmauksia kuin lo cual, e lo, e esta tai e acel:

• El pote salta a un metre alta, e esta ia surprende me. – Hän pystyy hyppäämään metrin korkeuteeen, mikä hämmästyttää minua.
• Me ia eleje aprende elefen, lo cual ia es un deside multe bon. – Päätin oppia LFN:n, mikä oli erittäin hyvä päätös.

Relatiivilauseen voi myös aloittaa relatiivisella adverbilla:

• Me labora en Paris, do me abita. – Työskentelen Pariisissa, jossa asun(kin).
• El va visita en julio, cuando la clima es bon. – Hän tulee kylään heinäkuussa, jolloin sää on hyvä.
• Acel es la razona perce Juan ia parti. – Tuo on syy, jonka takia Juan lähti.

Tällaiset relatiivilauseet muistuttavat usein adverbiaalilauseita:

• Me labora do me abita. – Työskentelen siellä, missä asun(kin).
• El va visita cuando la clima es bon. – Hän tulee kylään, kun sää on hyvä.

Adverbiaalilauseet

Adverbiaalilause määrittää joko päälauseen verbiä tai päälausetta itseään. Adverbiaalilauseen esittelee jokin alisteisista adverbeistä (como, cuando, cuanto, do) tai jokin seuraavista erityissanoista: si, car, afin ja ca:

• Me no teme la can, car el es multe peti. – En pelkää (tätä) koiraa, koska se on hyvin pieni.
• Si los redui tro rapida sua pesa, los va regania lo. – Jos he menettävät liian nopeasti painoaan, he saavat sen takaisin.
• Me core afin la rinoseros no catura me. – Juoksen, jotteivät sarvikuonot ottaisi minua.
• Esta es plu labora ca me ia previde. – Tämä on enemmmän työtä, kuin arvelin.
• El ia scrive cuando sua madre ia demanda. – Hän kirjoitti, kun hänen äitinsä pyysi.
• El dise ce el es felis do el abita. – Hän sanoo olevansa onnellinen siellä, missä hän asuu.
• On no ia permete ce me fa la cosas como me ia desira. – Minun ei annettu tehdä asioita sillä tavoin, kuin olisin halunnut.

Alisteisen adverbin (como, cuando, cuanto, do) esittelemää adverbiaalilausetta voidaan pitää tavallaan lyhennettynä relatiivilauseena. Esimerkiksi kolme edellä olevaa esimerkkiä voidaan esittää myös seuraavasti:

• El ia scrive a la ora cuando sua madre ia demanda. – Hän kirjoitti silloin. kun hänen äitinsä pyysi.
• El dise ce el es felis a la loca do el abita. – Hän sanoo olevansa onnellinen siinä paikassa, jossa hän asuu.
• On no ia permete ce me fa la cosas en la modo como me desira. – Minun ei annettu tehdä asioita sillä tavoin, kuin olisin halunnut.

Substantiivilauseet

Substantiivilause toimii substantiivin tavoin: se voi esiintyä subjektina tai objektina. Substantiivilauseen voi esitellä erityinen partikkeli ce tai esce, alistuspronomini cua, cual tai cual, tai sitten jokin adverbiaalinen alistuskonjunktio.

Hähdäkseen, onko lause todella substantiivilause, voi korvata lauseen sanalla “el”, “lo” tai “los”. Jos syntyy järkevä virke, kyseessä on substantiivilause. Substantiivilauseet ovat usein ajattelua, havaitsemista tai tuntemista merkitsevien verbien objekteina:

• Me vide do tu es. – Minä näen, missä olet.
• Cuando me va parti, me no sabe. – Sitä, milloin lähden, en tiedä.
• Me sabe de do tu veni. – Tiedän, mistä tulet.
• Me sabe ci ia dise acel. – Tiedän, kuka sanoi tuon.
• Me vole demanda cua tu ia dise. – Haluan kysyä mitä sanoit.
• Me pote divina cual libro el leje. – Voin arvata, mitä kirjaa hän lukee.

Erikoispartikkelit ce (“että”) ja esce (”-ko/-kö”) esittelevät monia substantiivilauseita:

• Me pensa ce el es bela. – Minusta hän on kaunis.
• Me pensa ce el pote salta a un metre alta. – Luulen, että hän pystyy hyppäämään metrin korkeudelle.
• Me pensa ce si. – Arvelen niin.
• Me duta esce el pote salta a un metre alta. – Epäilenpä, pystyykö hän hyppäämään metrin korkeudelle.

Substantiivilauseet kertovat usein, mitä joku on sanonut, ajatellut tai kysynyt. Silloin verbin aikamuoto pysyy kaikissa tapauksissa samana kuin vastaavassa suorassa puheessa, ajatuksessa tai kysymyksessä. Huomaa kuitenkin, että pronomini voi vaihtua tietyissä tapauksissa:

• Me ia dise: “Me veni de London.”  →  Me ia dise ce me veni de London.
  • Sanoin: “Tulen Lontoosta.”  →  Sanoin, että tulin Lontoosta.
• El pensa: “La tren ia es tarda.”  →  El pensa ce la tren ia es tarda.
  • Hän ajattelee: “Juna oli myöhässä.”  →  Hän ajattelee, että juna oli myöhässä.
• El ia demanda: “Cuando nos va parti?”  →  El ia demanda cuando nos(/los) va parti.
  • Hän kysyi: “Milloin aiomme lähteä?”  →  Hän kysyi, milloin me aioimme(/he aikoivat) lähteä.
• Me va vole sabe: “Do la selebra es?”  →  Me va vole sabe do la selebra es.
  • Haluan (kohta) tietää: “Missä juhla on?”  →  Haluan (kohta) tietää, missä juhla on.

Relatiiviset ja adverbiaaliset lauseet voivat joskus sekaantua substantiivilauseiden kanssa. Jos halutaan selventää, että kyseessä on relatiivinen tai adverbiaalinen lause, sijoitetaan substantiivi tai pronomini ennen sanaa cual tai ci:

• Me no comprende la ata cual tu intende. – En ymmärrä, mitä toimintaa tarkoitat.
• Me ia oia lo cual tu ia dise. – Kuulin sen, mitä sanoit.
• Me no conose el ci tu ia indica. – En tunne henkilöä, jota osoitit.
• Me vide la loca do tu es. – Näen sen paikan, jossa olet.
• Me no sabe la ora cuando me va parti. – En tiedä hetkeä, jona lähden.

Verbin infinitiiviä voidaan pitää myös eräänlaisen alisteisen substantiivilauseen esittelijänä.

Rinnakkaiset lauseet

Kaksi päälausetta voidaan yhdistää yhdeksi käyttämällä rinnakkaisia konjunktioita. Pilkku lisätään usein konjunktion eteen:

• Me ia desira la auto, ma me no ia ave la mone. – Halusin auton, mutta minulla ei ollut rahaa.
• Me desira un bon carera e me vole ance trova un sposa bela. – Toivon hyvää uraa ja haluan myös löytää kauniin vaimon.

Tällaiset lauseet voivat esiintyä itsenäisinä, joko konjunktion kanssa tai ilman:

• El ia vole canta e el ia vole dansa, ma el ia teme. –Hän halusi laulaa ja halusi tanssia, mutta häntä pelotti.
• El ia vole canta. E el ia vole dansa. Ma el ia teme. – (sama toisella tavalla).
• El ia vole canta. El ia vole dansa. El ia teme. – Hän halusi laulaa. Hän halusi tanssia. Häntä pelotti.