KIELIOPPI
Kirjoittaminen ja ääntäminen ·
Virkkeet ·
Substantiivit ·
Määreet ·
Pronominit ·
Adjektiivit ·
Adverbit ·
Verbit ·
Prepositiot ·
Konjunktiot ·
Kysymyslauseet ·
Lauseet ·
Luvut ·
Sananmuodostus ·
Lyhenteet ·
Välimerkit
Lingua Franca Novassa uusi sana voidaan muodostaa lisäämällä etuliite tai jälkiliite olemassa olevaan sanaan tai yhdistämällä kaksi sanaa yhdyssanaksi.
On myös mahdollista käyttää adjektiivia verbinä tai verbiä substantiivina ilman mitään liitettä.
Jos konsonanttiin päättyvä etuliite liitetään samalla konsonantilla alkavaan sanaan, tämä konsonantti kirjoitetaan vain kerran.
Anti- tarkoittaa vastakohtaa. Se muuntaa substantiivin tai adjektiivin merkitykseltään vastakkaiseksi, “oppositioon”:
Auto- tarkoittaa “itse-”. Sillä muodostetaan substantiiveja, verbejä ja adjektiiveja, joilla on itseen kohdistuva merkitys:
Des- liittyy verbiin ja peruuttaa sen vaikutuksen. Konsonanttien S, Z, X ja J edellä se yksinkertaistuu muotoon de-:
Inter- muodostaa substantiiveja, verbejä ja adjektiiveja, joissa on kyse keskinäisestä toiminnasta tai tilasta:
Media- tarkoittaa “keski-”. Se siis liittyy jonkin keskikohtaan:
Non- tarkoittaa “epä-” tai “ei-”. Se muodostaa adjektiiveja ja verbejä, joilla on “erisuuntainen” merkitys alkuperäiseen nähden:
Pos- tarkoittaa “jälkeen-”. Se muodostaa substantiiveja, verbejä ja adjektiiveja, jotka viittaavat aikaan (tai paikkaan) toisen jälkeen. Vrt. prepositioon pos:
Pre- tarkoittaa “etu-” tai “esi-”. Se muodostaa substantiiveja, verbejä ja adjektiiveja, jotka viittaavat aikaan (tai paikkaan) toisen edellä. Vrt. prepositioon ante:
Re- muodostaa verbejä, jotka merkitsevät toistuvaa tekoa tai vastakkaiseen suuntaan tapahtuvaa toimintaa.:
Su- tarkoittaa “ali-”. Se muodostaa substantiiveja, verbejä ja adjektiiveja, jotka tarkoittavat hierarkian alempaa tasoa:
Supra- tarkoittaa “yli-” tai “super-”. Se muodostaa substantiiveja, verbejä ja adjektiiveja, jotka merkitsevät hierarkian ylempää tasoa. Se lyhentyy muotoon supr- ennen kirjainta A:
Vis- tarkoittaa “vara-”. Se muodostaa substantiiveja, jotka tarkoittavat toisen sijaisena (tai valtuuttamana) toimivaa:
Bon- ja mal- muodostavat hyviä ja pahoja (tai väärinymmärrettyjä) versioita adjektiiveista ja verbeistä - joskus vertauskuvallisesti:
Kokonaislukuja ja niiden osia käytetään etuliitteinä tietynlaisissa sanoissa. Suvun jäsenistä puhuttaessa luvut merkitsevät sukupolvien eroja sukulaisten välissä kuten suomessa “iso-”, “isoiso-” jne:
Monet jälkiliitteet alkavat vokaalilla. Kun tällainen jälkiliite liitetään jo ennestään vokaaliin päättyvään sanaan, sanassa jo oleva vokaali jätetään pois, ellei se ole sanan ainoa vokaali:
Jos jälkiliite aiheuttaisi kielletyn vokaalijonon, jonon toinen vokaali jätetään pois:
Edellä kerrottuun on kaksi poikkeusta:
Niin kuin muutkin verbit, jälkiliittein muodostetut verbit voivat esiintyä sekä transitiivisinä että intransitiivisinä, ja myös substantiiveina.
Pääte -i lisätään substantiiveihin ja adjektiiveihin muodostamaan verbi, jolla on merkitys “tulla joksikin”, “muuttua joksikin”. Erikoistapauksena tästä on merkitys “erittää / muodostaa uutta”:
Pääte -i voi antaa verbille myös merkityksen”käyttää jtkn” (tyypillisesti työkalua tai välinettä) tai “soveltaa jtkn” (tietoa tai käytäntöä):
Aivan kuin muitakin adjektiiveja, näiden jälkiliitteiden avulla muodostettuja adjektiiveja voidaan käyttää substantiiveina merkitsemään henkilöitä tai asioita, joilla on adjektiivin kertoma ominaisuus.
Päätteen -in lisääminen substantiiviin muodostaa adjektiivin, jonka merkitys on “jonkin kaltainen”, “jotakin muistuttava”:
Päätteen -osa lisääminen substantiiviin saa aikaan adjektiivin, joka merkitsee “täynnä jtkn” tai “jstkn tehty”:
Päätteen -al lisääminen substantiiviin muodostaa adjektiivin, joka tarkoittaa tähän substantiiviin jotenkin kuuluvaa tai liittyvää. Suomessa sellaisen adjektiivin korvaa usein yhdyssanan alkuosa:
Päätteen -iste lisääminen substantiiviin, joka merkitsee vakaumusta, uskontoa tai tiettyä filosofiaa, tekee tästä tähän asiaan liittyvän adjektiivin - samalla substantiivin (asian kannattajan tai harrastajan). Jos alkuperäinen substantiivi päättyy -isme, niin -iste ottaa tämän paikan. Joskus lähtökohtana on erisnimi. Silloin tästä erisnimestä ei mahdollista loppuvokaalia yleensä jätetä pois:
Päätteen -an lisääminen muutamiin fyysistä tai ajallista aluetta merkitseviin substantiiveihin muodostaa yleisiä adjektiiveja:
Pääte -an on myös yksi viidestä standardipäätteestä, joilla muodostetaan kieliä ja kansoja ilmaisevia adjektiiveja. Muut neljä ovat -es, -ica, -i ja -sce. Näistä LFN valitsee sen, joka antaa parhaiten kyseiseen kieleen sopivan muodon. Joskus joudutaan käyttämään ihan erityistä päätettä tai jättämään koko pääte pois. Sanan vartaloakin pitää joskus vähän modifioida:
On kuitenkin mahdollista käyttää myös säännöllista päätettä -an maan nimen perässä:
Päätteen -ica lisääminen substantiiviin, joka merkitsee lääketieteellistä, psykologista tms. ongelmaa, muodostaa tällaista potevaa henkilöä kuvaavan adjektiivin:
Päätteellä -nte muodostuvaa verbin aktiivipartisiippi voidaan rinnastaa adjektiiviin, joka tarkoittaa “tekevää”. Verbin es partisiippi on esente:
Huom! Esim. englannissa ”-ing” muodostaa sekä partisiippeja että toiminnan substantiiveja. Elefenissä -nte ei muodosta toiminnan nimiä!:
Vastaavasti päätteellä -da muodostuvia passiivin partisiippeja voidaan voidaan pitää adjektiivien kaltaisina:
Pääte -da sinällään ei tarkoita mennyttä aikaa; siihen tarvitaan sana “ia”:
Pääte -able verbin perässä muodostaa adjektiivin, joka tarkoittaa mahdollista tai kelpoista, myös jonkin (tekemisen) arvoista:
Pääte -or verbiin liitettynä muodostaa kyseistä tekemistä ammatikseen tai muuten vakituisesti suorittavan henkilön nimityksen. . Kun se liitetään substantiiviin, saadaan nimitys henkilölle, joka askartelee vakituisesti kyseisen asian parissa, esim. ammattilaisen tai urheilijan:
Pääte -ador muodostaa edellistä vastaavasti laitteen tai työkalun nimityksen:
Pääte -eria substantiivin tai verbin perässä muodostaa nimityksen paikalle - usein liikkeelle - jonka toiminta liittyy kyseiseen asiaan:
Päätettä -ia vastaa suomessa usein ”-uus” tai ”-yys”. Se muodostaa abstraktin substantiivin, joka toimii ominaisuuden nimenä. Jos kantasana päättyy -ia, se ei muutu:
Sanat kuten enfantia ja sultania voivat viitata aikaan tai paikkaan, jossa kyseinen ominaisuus vallitsee (tai on vallinnut).
Monet oppiaineiden nimitykset päättyvät myös ia (tai ica), mutta tätä on pidettävä osana sanan vartaloa, ei siis jälkiliitteenä. Oppiaineiden harrastajien nimitykset saadaan sitten päätteellä -iste. Päätettä -iste käytetään myös tietyn uskonnon, filosofian tms. kannattajasta (kuten todettiin kohdassa adjektiiviset jälkiliitteet). Myös mm. muusikkojen nimiä saadaan päätteellä ”-iste”:
Pääte -isme muodostaa oppijärjestelmiä. Pääte korvaa päätteen -iste tämän oppijärjestelmän kannattajan nimityksestä. (Joskus myös kansainvälisissä sanoissa, joissa esiintyy ”-ism-”):
Seuraavat päätteet esiintyvät vain tietyissä sanoissa. (Kannattaa siis tarkistaa sanastosta!).
Pääte -eta voidaan lisätä tiettyihin substantiiveihin muodostamaan niistä toinen substantiivi, joka on ikäänkuin pienempi versio edellisestä. Tämä voi olla nuori eläin tai alusvaate tms. Pääte -eta voidaan vastaavasti liittää joihinkin verbeihin ja adjektiiveihin muodostamaan “pienennetty versio” toiminnasta tai ominaisuudesta:
Päätteen -on lisääminen tiettyihin substantiiveihin muodostaa nimityksen jollekin “suuremmalle versiolle” alkuperäisestä. Myös mm. ulkovaatteiden nimityksiä muodostuu näin:
Päätteet -eta ja -on eivät toimi synonyymeinä sanoille peti ja grande! Voi hyvin olla olemassa un careta grande tai un salon peti. Ne muodostavat sen sijaan sanoja, joilla on erityismerkitys, joka on enemmän tai vähemmän kiinteässä suhteessa alkuperäisen sanan merkitykseen.
Päätteillä -o ja -a voidaan joissakin tapauksissa ilmaista sukupuolta, kun kyseessä on sukulaissuhteen nimi:
Huom. On myös olemassa sukupuolisesti neutraalit nimitykset sukulaisille, mutta ne eivät muodostu millään yhteisellä jälkiliitteellä. Esimerkiksi:
<div class=“caxa”>
Joidenkin puiden nimet saadaan vaihtamalla niiden hedelmän nimen lopussa oleva -a muotoon -o:
Pääte -esa voidaan lisätä joidenkin sosiaalista roolia ilmaisevien historiallisten miesnimitysten perään muodostamaan vastaava naisnimitys:
Kansainvälisiä tieteellisiä termejä on muodostettu latinan- ja kreikankielisistä lähteistä käyttämällä suurta määrää teknillis-tieteellisiä sanapäätteitä. Niistä kerrotaan (elefeniksi) täällä. Elefen käyttää myös näitä, ja noudattaa silloin tämän kielen transskriptiosääntöjä.
Kun prepositiota käytetään teknisenä etuliitteenä, se noudattaa samaa sääntöä kuin supra-: jos siinä on vähintään kaksi tavua ja se päättyy samaan vokaaliin jolla sanan loppu alkaa, niin tämä vokaali kirjoitetaan vain kerran.
Päätteitä -i ja -uple käytetään nimeämään murto-osia ja monikertoja.
Yhdyssana voidaan muodostaa yhdistämällä verbi sen objektiin, järjestyksessä verbi-objekti. Saatu substantiivi merkitsee henkilöä tai muuta asiaa, joka suorittaa kyseisen toiminnan kyseiselle objektille:
Jos objektina oleva sana alkaa vokaalilla, tämä säilyy, ellei satu olemaan sama vokaali, johon verbi päättyy, kuten sanassa portavion (lentotukialus).
Elefenissä ei muodosteta yhdyssanoja peräkkäisistä substantiiveista! Sen sijaan voidaan sijoittaa prepositio sanojen väliin:
Joissain harvoissa tapauksissa sellaisella yhdistelmällä on sellainen erityinen merkitys, että sitä on pidettävä yhden kiinteän sanan vertaisena. Esimerkiksi leon-de-mar (merileijona) ei ole leijona. Näissä tapauksissa sanat yhdistetään yhdysviivaa käyttämällä, ja sanaa määrittävä adjektiivi tulee vasta yhdistelmän perään. Yhdysviivaa voi muulloinkin käyttää, mikäli se selventää asiaa:
Esta paje es presentada con la lisensa CC Attribution-Share Alike 4.0 International.
Lo ia es automatada jenerada de la paje corespondente en la Vici de Elefen a 12 otobre 2024 (16:16 UTC).