KIELIOPPI
Kirjoittaminen ja ääntäminen ·
Virkkeet ·
Substantiivit ·
Määreet ·
Pronominit ·
Adjektiivit ·
Adverbit ·
Verbit ·
Prepositiot ·
Konjunktiot ·
Kysymyslauseet ·
Lauseet ·
Luvut ·
Sananmuodostus ·
Lyhenteet ·
Välimerkit
Määre on sellainen sana, joka määrittää substantiivia esittäen tämän ominaisuuksia, mm. viittausaluetta ja määrää. Lukuunottamatta monikon tunnusta -s (jota sitäkin pidetään määreenä LFN:ssa). Määreet seuraavat aina pääsanaansa.
Määreitä on monta eri luokkaa. Tyypillisiä esimerkkejä eri luokista ovat: tota, la, esta, cual, cada, mea, multe, otra.
Tota tarkoittaa “kaikki”. Se viittaa substantiivin koko viittausalueeseen. Erotukseksi sanasta cada, tota viittaa kokonaisuuteen eikä niinkään sen yksittäisiin edustajiin.:
Ambos tarkoittaa “molemmat”. Sitä voi käyttää sanan tota asemesta silloin, kun on kyse vain kahdesta. Substantiivin pitää olla monikossa:
Merkitykseltään tota ja ambos eivät ole erilaisia kuin kvanttorit, mutta ne lasketaan eri luokkaan syntaksinsa vuoksi: ne edeltävät kaikkia muita substantiivilausekkeen määreitä, mukaan lukien la.
Niitä voidaan käyttää myös pronomineina.
Tässä kielessä on kaksi artikkelia – määräinen artikkeli la ja epämääräinen artikkeli un. Tässä sana “määräinen” tarkoittaa, että substantiivin viittausalue on ennalta tunnettu.
La esittelee substantiivin, joka merkitsee jotain, jonka kuulija (tai lukija) tuntee ennestään. Sitä käytetään seuraavantyyppisissä tilanteissa:
Asia on jo mainittu:
Kuulija arvaa helposti, mistä asiasta on kyse:
Virkkeen muu osa määrittelee asian riittävän selvästi:
Kuulija pystyy ymmärtämään asian välittömästi:
Asia on yleisesti tunnettu. Tämä sisältää opiskelualat ja abstraktit sanat:
Un esittelee yksiköllisen substantiivin, jonka tarkoittamaa asiaa kuulija ei ennestään tunne. Sitä ei käytetä monikollisen sanan eikä ainesanan yhteydessä. (Se toimii myös kvanttorina tarkoittaen “yksi”.)
Joissain kielissä on partitiivinen artikkeli merkitsemässä epämääräistä lukumäärää tai ainesanaa. LFN käyttää tähän artikkelia la tai sitten ei mitään artikkelia:
Demonstratiivit määrittävät substantiivin viittausalan edustajan (tai edustajien) paikkaa tai aikaa, tai itse puhuttua asiaa.
Esta tarkoittaa “tämä” (tai “nämä”). Se on varsin samanlainen kuin la, mutta viittaa olioon, joka on lähellä puhujaa, fyysisesti tai vertauskuvallisesti:
Acel tarkoittaa “tuo” tai “se”. Sekin on samantapainen kuin la, mutta viittaa olioon, joka on kaukana puhujasta, tai ainakin kauempana kuin sanan esta yhteydessä:
Esta ja acel kelpaavat myös pronomineiksi.
Interrogatiiviset määreet ovat eräs keino muodostaa kysymyksiä.
Cual kysyy “mikä”, “mitkä” tai “mitä”:
Cuanto kysyy “kuinka monta” monikollisen sanan ja “kuinka paljon” ainesanan yhteydessä:
Sanoja cual ja cuanto käytetään myös pronomineina.
Valintamääreillä poimitaan tiettyjä yksilöitä substantiivin viittausalueesta:
Cada merkitsee “kukin” tai “jokainen” ajatellen näitä eri yksilöinä. Substantiivi ei voi olla ainesana, ja sen pitää olla yksikössä:
Cualce tarkoittaa “mikä hyvänsä”, ei siis ole väliä, mikä. Substantiivina on yleensä lukumääräinen sana. Ainesanan yhteydessä tähän käytetään normaalisti määrettä “alga” (“jokin määrä / mikä hyvänsä määrä”):
Alga tarkoittaa, että substantiivin viittaus on määrittelemätön:
Käytettynä ainesanan tai monikossa olevan sanan kanssa alga ei merkitse ainoastaan, että viittaukse identiteetti on epämääräinen vaan että määräkään ei ole selvillä. Silloin ymmärretään yleensä, että kyseinen määrä on aika pieni – muuten sanottaisiin multe – ei kuitenkaan oleellisesti pieni kuten sanan poca yhteydessä:
No tarkoittaa “ei mitään” / “ei yhtään”. Silloin substantiivin viittaama asia on poissa tai sitä ei ole olemassa:
Sola means “ainoa(t)”, siis vain tämä/nämä, ei mitkään muut:
Näitä määreitä (paitsi no ja sola) voi myös käyttää pronomineina. Niistä myös muodostuvat erityiset pronominit cadun, cualcun, algun ja nun, jotka viittaavat ihmisiin. Muihin olioihin viittaavat vastaavat pronominit saadaan yksinkertaisesti panemalla määreen perään sanan cosa.
Possessiivimääreitä ovat mea, tua, nosa ja vosa sekä sua:
Omistuksen voi myös merkitä prepositiolausekkeella, esim. de me:
Kolmannen persoonan possessiivi on sua riippumatta siitä, onko vastaava pronomini el, lo, los, on vai se:
Per espresa de los (o de se plural), on pote usa la determinante lor en loca de sua. Ma esta es nunca obligante. Sua es sempre posible (e plu tradisional), ma en alga frases lor pote es plu clar:
Kvanttorit ovat määreitä, jotka auttavat ilmaisemaan (luku)määriä substantiivin viittausalueelta:
Monikon tunnus -s on alkeellisin kvanttori. Substantiivilauseke, joka sisältää monikollisen substantiivin ei vaadi muita määreitä:
Yhtä hyvin kuin epämäärainen artikkeli, un voi olla luku “yksi”. Se tarkoittaa lukumääräisesti yhtä oliota substantiivin viittausalueelta. Siksi substantiivi ei saa olla ainesana, ja sen on oltava yksikössä:
Muut lukusanat – du, tre, cuatro, jne – ovat samoin kvanttoreita.
Multe viittaa suureen määrään substantiivin viittausalueesta. Se tarkoittaa “monta” monikollisen sanan yhteydessä ja “paljon” ainesanan yhteydessä:
Poca vastakohta sanalle multe, ja se merkitsee pientä määrää. Se tarkoittaa “vähän” ja sopii käytettäväksi niin monikollisen sanan kuin ainesanan kanssa. Ensimmäisessä tapauksessa se voidaan joskus kääntää “harvoja”:
Plu tarkoittaa “enemmän”. Se viittaa jotakin muuta määrää suurempaan määrään substantiivin viittausalueesta, ja sitä voi käyttää niin monikollisten sanojen kuin ainesanojen yhteydessä. La plu tarkoittaa “eniten” tai “enin” – siis suurinta määrää:
Min on sanan plu vastakohta, ja se tarkoittaa “vähemmän”. Se viittaa jotakin määrää pienempään määrään, ja sitä voi käyttää sekä monikollisen sanan että ainesanan yhteydessä. La min tarkoittaa “vähiten”:
Kvanttoreita voidaan käyttää myös pronomineina.
Neljä nyt käsiteltävää määrettä liittyvät samankaltaisuuden ja erilaisuuden ilmaisemiseen:
La mesma tarkoittaa “sama”. Sanaa la ei normaalisti voi jättää pois, mutta sen tilalla voi olla esta tai acel:
Otra tarkoittaa “muu” tai “toinen”:
Tal tarkoittaa “sellainen” tai “tuollainen”:
Propre tarkoittaa “oma”, kuten “minun omani”, tähdentäen substantiivin omistajaa. Se on erityisen hyödyllinen määritteen sua jälkeen selventämässä merkityksen refleksiivisyyttä, so. että substantiivi kuuluu lauseen subjektille:
Määreet noudattavat tiettyä keskinäistä järjestystä:
Esimerkiksi:
Esta paje es presentada con la lisensa CC Attribution-Share Alike 4.0 International.
Lo ia es automatada jenerada de la paje corespondente en la Vici de Elefen a 12 otobre 2024 (16:16 UTC).