Kysymyslauseet

On kolmenlaisia kysymyksiä: sellaisia, joihin voidaan vastata yksinkertaisesti vain “kyllä” tai “ei” (suomessa tosin yleensä verbeillä!), sellaisia, jotka esittävät joukon mahdollisia vastauksia valittaviksi ja sellaisia, jotka haluavat vastaukseksi muunlaista - yleensä sanallista - tietoa.

Lisäksi kysymys voi olla joko suora (“Minne olemme menossa?”) tai epäsuora (“Kysyin juuri, minne olemme menossa”, “En tiedä, kuka olen”). Suora kysymys päättyy kysymysmerkkiin (?).

Kyllä/ei -kysymykset

Lauseesta voidaan tehdä kyllä/ei -kysymys lisäämällä alkuun sana esce (“onko asia niin, että…”):

• Esce tu parla deutx? – Puhutko saksaa?
• Esce tu ia come la salada? – Söitkö salaatin?

On pari muutakin keinoa. Jos puheessa esitetään väittämä, jolle halutaan vain vahvistus (tai kielto), niin “ehdottava” sana si? tai no? voidaan lisätä lauseen loppuun. Hyvin yksinkertaisissa kysymyksissä puhujan ei tarvitse muuta kuin nostaa äänen korkeutta loppua kohti:

• Tu ia come la salada, si?
• Tu ia come la salada, no?
• Tu ia come, si?
• Nos es perdeda, no?
• Vos comprende?

Vastaus kyllä/ei -kysymykseen on si (“kyllä”) tai no (“ei”). Si tarkoittaa, että kysymyksen esittämä lause on tosi; no tarkoittaa, että se ei ole tosi:

• Tu desira bir? – Haluatko olutta?
  • Si, per favore. – (Kiitos) kyllä, olkaa hyvä.
  • No, grasias. – Kiitos, en.

Jos kysymys esitetään kieltävässä muodossa, si tai no sen perässä saa saman merkityksen kuin lauseen muodon ollessa myönteinen. Tämä voi aiheuttaa joskus sekaannusta, joten voi olla selvempää vastata täydellisellä lauseella:

• Tu no desira bir? – Etkö halua olutta?
  • Si. – Haluan.
  • No. – En halua.
  • Si, me desira bir. – Kyllä, haluan olutta.
  • No, me no desira bir. – Ei, en halua olutta.

Vaihtoehdolliset kysymykset

Vaihtoehdolliset kysymykset pyytävät kuulijaa valitsemaan yhden annetuista vaihtoehdoista, jotka esitetään yleensä luettelona, jossa esiintyy konjunktio o:

• Tu desira te, cafe, o bir? – Haluatko teetä, kahvia vai olutta?
  • Cafe, per favore. – Kahvia, ole hyvä.
• Tu va veni par auto, o par bisicle, o tu va pasea? – Tuletko autolla vai junalla, vai käveletkö?
  • Par auto, probable. – Todennäköisesti autolla.

Muunlaiset kysymykset

Muunlaisissa kysymyksissä esiintyy interrogatiivisia määreitä, pronomineja tai adverbejä sellaisia kuin cual, ci, cuando, cuanto, como, do ja perce. Kysyvä (interrogatiivi) sijoitetaan yleensä lauseen alkuun, mutta voi se esiintyä myös siinä paikassa, joka sopii vastaukseen:

• Cual libro tu leje? = Tu leje cual libro? – Mitä kirjaa luet?
• Ci es tua autor prefereda? = Tua autor prefereda es ci? – Kuka on lempikirjailijasi?
• Cual es acel musica fea? = Acel musica fea es cual? – Mitä on tämä ruma musiikki?
• Cuando tu dormi? = Tu dormi cuando? – Milloinka sinä nukut?
• Cuanto tu ia paia? = Tu ia paia cuanto? – Kuinka paljon maksoit?
• Como vos ia evade? = Vos ia evade como? – Kuinka pääsit pakoon?
• Do nos es? = Do es nos? = Nos es do? – Missä me olemme?
• Perce tu core? = Tu core perce? – Miksi juokset?
• Con cual tu come la salada? = Tu come la salada con cual? – Minkä kanssa syöt salaatin?
• Cual force tu usa per come la salada? = Tu usa cual force per come la salada? – Mitä haarukkaa käytät salaatin syömiseen?
• Con cual force tu come la salada? = Tu come la salada con cual force? – Millä haarukalla syöt salaattia?
• Como rapida tu pote come la salada? = Tu pote come la salada como rapida? – Kuinka nopeasti pystyt syömään tuon salaatin?

Epäsuorat kysymykset

Epäsuorat kysymykset esitetään substantiivilauseina, jotka sisältävät normaalisti saman sanasarjan, kuin suora kysymys sisältäisi, jopa verbin samassa aikamuodossa. Persoonapronomini voi kuitenkin vaihtua! Epäsuorassa kysymyksessä kysymyssana sijoitetaan aina sivulauseen alkuun:

• Vos va demanda: “Ci tu ia vide?”  →  Vos va demanda ci me ia vide.
  • Te kysytte: “Kenet sinä näit?”  →  Te kysytte, kenet minä näin.
• Me no recorda: “A ci me ia parla?”  →  Me no recorda a ci me ia parla.
  • “Kenelle minä puhuin?”, sitä en muista.  →  En muista, kenelle puhuin.
• Los no sabe: “Cual nos va fa?”  →  Los no sabe cual cosa los va fa.
  • He ovat ymmällään: “Mitä me teemme?”  →  He eivät tiedä, mitä he tekevät.
• Me vide: “Do me va senta?”  →  Me vide do me va senta.
  • “Missä tulen istumaan?”. Nyt sen näen.  →  Minä näen, missä tulen istumaan.
• Me no ia sabe: “Cuando nos va parti?”  →  Cuando nos va parti, me no ia sabe.
  • Ihmettelin: “Milloin lähdemme?”  →  En tiennyt, milloin lähdemme.

Epäsuorissa kyllä/ei -kysymyksissä käytetään aina sanaa esce:

• El no sabe: “Esce los ia parti?”  →  El no sabe esce los ia parti.
  • Hän on epätietoinen: “Lähdimmekö jo?”  →  Hän ei tiedä, lähtivätkö he jo.
• El ia demanda: “Esce tu pote aida?”  →  El ia demanda esce me pote aida.
  • Hän kysyi: “Voitko auttaa?”  →  Hän kysyi, voinko auttaa.

Joskus epäsuoran kysymyksen ja relatiivilauseen ero on hyvin hiuksenhieno:

• (a) Me ia descovre cual cosa ia es en la caxa. – Paljastin, mitä laatikossa oli. (epäsuora kysymys)
• (b) Me ia descovre lo cual ia es en la caxa. – Paljastin sen, mikä oli laatikossa. (relatiivilause)

Esimerkissä (a), paljastin (=kerroin) laatikossa olleen esineen identiteetin tarvitsemattani koskea laatikkoon fyysisesti. Esimerkissä (b) paljastin (=otin esiin) laatikossa olleen fyysisen esineen.