Adjektiivit

Adjektiivi on sana, joka luonnehtii substantiivia. Tyypillisesti adjektiivi kertoo jotain substantiivin viittaamasta oliosta, sen laadusta tai muusta ominaisuudesta.

LFN:ssä adjektiivit eivät taivu luvun eivätkä suvun mukaan.

Adjektiivin paikka

Adjektiivi seuraa sen muokkaamaa substantiivia:

Useimmiten on mahdollista liittää substantiivin perään monta adjektiivia ilman väärin ymmärtämisen vaaraa. Varminta on kuitenkin käyttää adjektiivien välissä pilkkua tai sanaa e, jottei adjektiivia erehdytä pitämääm adverbina:

Tyyli- tai eufonian vaikutuksilla kirjallisuudessa muutama lyhyt ja usein esiintyvä adjektiivi voi edeltää substantiivia, jollei sitten niillä itselläänkin ole määrittävä sana (esim. adverbi). Nämä adjektiivit ovat bon, mal, peti, grande, vea, nova, joven, bela, fea, cara ja santa:

Monet lyhyet huudahdukset alkavat aina sanalla bon ennen substantiivia:

Vertailu

Adjektiivin komparatiivimuoto saadaan eteen liitettävällä adverbilla plu (“enemmän”) tai min (“vähemmän”). Suomen sanaa “kuin” vastaa ca:

Superlatiinen adjektiivi saadaan lisäämällä la plu (“eniten”) tai la min (“vähiten”):

Järjestyslukuja voi yhdistää superlatiivirakenteeseen:

Samanarvoisuutta vertaamaan käytetään tan… como… (“yhtä… kuin…”):

Adjektiivit substantiiveina

Mikä hyvänsä adjektiivi voidaan tarvittaessa tulkita substantiivina, joka merkitsee henkilöä tai asiaa, jolla on adjektiivin kertoma ominaisuus. Tuloksena saatu substantiivi noudattaa normaaleja, substantiivejä koskevia sääntöjä - se vaatii monikossa tunnuksen -s tai -es, tarvitsee substantiivien tavoin määreen, ja sitäkin voi adjektiivi luonnehtia: